Ohiajomittaus

Ohiajomittaus

Ajoneuvojen tyyppikatsastuksen melumittaukset perustuvat ns. ohiajomittaukseen, joka jäljittelee "todellista tilannetta" paremmin kuin lajiemme katsastuksissa käytetty menetelmä. Ohiajomittauksessa ajoneuvo kiihdytetään mittauspisteen ohi ja mitataan ääntä. Äänenmittausta varten on mitattava myös ajoneuvon nopeus, tunnettava moottorin maksimitehon kierrosluku ja järjestettävä riittävän pitkä suora, jolla ajokkia voi kiihdyttää täysillä 50 km/h nopeudesta ilman, että pyörät alkavat sutia. Tyyppikatsastuksessa näin voi tehdä, kun aikaa ja tilaa on riittävästi. Tilanne on toinen, jos kilpailussa yhden aamupäivän aikana on katsastettava 200 moottoripyörää usein varsin karuissa varikko-olosuhteissa. Niinpä kilpailusäännöt suosivat nopeaa ja yksinkertaista mittaustapaa, joka kuitenkin antaa riittävän järkevän kuvan pyörän äänitasosta.

Ohiajomittauksessa on myös monia teknisiä ongelmia. Yksi ongelmista on, että ohiajomittausta voi hämätä pyörän välityksillä. Uusissa enduropyörissä saattaa kaupasta ostettaessa olla välitys, jolla pyörä ei edes nelosvaihteellaan saavuta täysiä kierroksiaan. Pyörä on rajusti ylivälitetty, jotta se ohiajomittauksessa kiihtyisi huonosti ja äänimittari näyttäisi alhaisia lukemia. Etenkin motocrossissa on välitysten vaihtaminen eri ratoja ja kelejä varten rutiiniasia, eikä katsastaja voi vaatia välitysten sinetöimistä. Toisin sanoen ohiajomittaus ei ehkä vastaisikaan "todellista tilannetta".

Ohiajomittauksessa on tiedettävä pyörän nopeus, eikä motocrosspyörissä ole nopeusmittaria. Samoin on tiedettävä käyntinopeus 50 km/h nopeudessa ja valittava sitten mittausvaihde tietyn säännön mukaan. Mittauksen jälkeen on mittaajien (= kiihdyttäjä ja lukeman ottaja) arvioitava mittauksen onnistuminen ja toisinaan uusittava mittaus. Ohiajomittauksen tekemiseen menee kiireellä tehtynä ehkä 5 minuuttia. Jos katsastaa 200 pyörää, tehokasta aikaa kuluu 1000 minuuttia eli yli 16 tuntia.

Ohiajomittaukseen tarvitaan kohtalaisen pitkä kestopäällysteinen suora. Useimmilla motocrossradoilla ei tällaista mahdollisuutta ole, ja endurokilpailujen välikatsastuksissakin sellainen on hankalasti järjestettävissä.

Yksi ohiajomittauksen ongelma on muun melun aiheuttama haitta. Ohiajomittauksessa mittaaja on lähimmillään 7,5 metrin päässä pyörästä. Luotettavan mittaustuloksen saamiseksi on varmistuttava, että muihin merkittäviin melulähteisiin on kymmeniä metrejä matkaa. Käytännössä varikolla tai radalla ei saisi olla muita pyöriä käynnissä, kun tehdään mittauksia. Nykyisessä mittauksessa tällaisia rajoituksia ei käytännössä tarvita, sillä pakoputken päästä tehtävässä mittauksessa pyörän oma ääni on vahvasti hallitseva.

Ohiajomittausongelmien takia motocrossissa ja endurossa käytetään paljon yksinkertaisempaa mittaustapaa.